Hallintamallilla on monessa organisaatiossa huono maine, usein ansaitusti. Se otetaan käyttöön kontrollivälineenä, kasvaa monivaiheiseksi hyväksyntäprosessiksi ja saa motivoituneet tiimit etsimään reittejä sen ohi. Lopputuloksena riski on suurempi kuin ennen, koska käyttö tapahtuu nyt näkymättömissä.
Tekoälyn hallinnan tarkoitus on toinen. Sen pitäisi vastata ennakkoon kysymyksiin, jotka jokainen tiimi muuten joutuisi esittämään erikseen.
Kolme luokkaa yhden prosessin sijaan
Käytännössä toimivaksi on osoittautunut yksinkertainen jako kolmeen luokkaan, joita käsitellään eri tavoin. Suurelle enemmistölle arkisia käyttötapoja – tekstiluonnokset, tiivistelmät, haut ilman henkilötietoja – ei tarvita hyväksyntää vaan selkeät pelisäännöt ja perehdytys. Henkilö- tai asiakastietoja käsittelevät sovellukset tarvitsevat määritellyt reunaehdot ja nimetyn vastuuhenkilön. Järjestelmät, jotka vaikuttavat ihmisiä koskeviin päätöksiin, tarvitsevat muodollisen arvioinnin, dokumentaation ja inhimillisen valvonnan.
Hyöty on siinä, että noin kahdeksankymmentä prosenttia tapauksista kuuluu ensimmäiseen luokkaan ja etenee ilman odottelua. Loput saavat vastineeksi aitoa huomiota.
Hallintamalli, joka kohtelee kaikkia tapauksia samoin, ei kohtele yhtäkään oikein.
Sääntely lähtökohtana, ei päämääränä
EU:n tekoälyasetus koskee myös sveitsiläisiä ja muita ETA:n ulkopuolisia yrityksiä heti, kun ne palvelevat asiakkaita EU-alueella tai käyttävät järjestelmiä siellä. Järkevä vastaus ei ole compliance-projekti vaan se kokonaiskuva, joka tarvitaan joka tapauksessa: mitä järjestelmiä on käytössä, mitä dataa ne käsittelevät, kuka niistä vastaa ja mihin riskiluokkaan ne kuuluvat.
Useimmissa organisaatioissa juuri tämä kokonaiskuva on todellinen pullonkaula. Se ei puutu huolimattomuudesta vaan siksi, että tekoälyn käyttö on syntynyt hajautetusti, yleensä nopeammin kuin mikään kirjanpito.
Yksinkertaisin ensimmäinen askel
Aloittakaa rekisteristä. Listaus kaikista tekoälyä hyödyntävistä järjestelmistä, niiden käyttötarkoituksesta, datapohjasta, vastuuhenkilöstä ja karkeasta riskiarviosta. Listan saa kokoon muutamassa viikossa, se maksaa lähes mitään ja muuttaa jokaisen seuraavan keskustelun laadun.
Lähes aina se tuo esiin yllätyksiä. Se on epämukavaa ja juuri siksi kannattavaa.